lauantai 13. elokuuta 2011

31.

Jos haluat riistää henkesi, myyn myös käsiaseita

Mä tiesin aina, että musta tulisi se heikompi osapuoli. Se, joka ei osaisi sanoa ei.
Tiesin omat heikkouteni ja sen, etten osaisi peitellä niitä kauaa.
Olin romantikko, joten ihastuminen ei ollut vaikeaa. Tahdoin vain, että kelpaisin jollekkin, olisin hyväksytty, ehkä jopa rakastettu.
Annoin itseni kaikille, jotka vain suostuivat ottamaan. Yleensä kelpasin vain yhdeksi yöksi, sen jälkeen olin taas ylimääräinen ja pyörin vain turhaan jaloissa.
Renttu jakoi kerran mulle ajatuksiaan rakkaudesta, sille se oli peliä. Pisteitä lasketaan kokoajan.
Jos näyttää tunteensa, on pisteen häviöllä. Ei saa pyytää palveluksia, ei näyttää, että tarvitsee toista.
"Minä rakastan sinua", on pahinta mitä voit sanoa, ainakin, jos sanot sen ensin.
Ikinä ei saa jäädä miinukselle, täytyy aina olla vähintään tasapeli.
Mutta mä en osannut pelata, en koskaan pitänyt kilpailemisesta.
Siksi mä hävisin ja elin sitä hidasta itsemurhaa rikkoen itseäni hetki hetkeltä enemmän.

------------------

Sori, että nää on näin lyhyitä, mutta ainakin yks pidempi on tulossa kohan saan sen valmiiksi !

2 kommenttia:

  1. Vitun hyvä taas, mutta luulin, että tykkäät käyttää enemmän kirjakieltä ?

    VastaaPoista
  2. emmää tiiä, ko käytän kirja -ja puhekieltä yleensä ihan sekasin ja sit vaa yritän korjailla sen tekstin jompaankumpaan, kummalla se nyt kuullostaa viisaammalta. :---D

    K

    VastaaPoista