Jos haluat riistää henkesi, myyn myös käsiaseita
Mä tiesin aina, että musta tulisi se heikompi osapuoli. Se, joka ei osaisi sanoa ei.
Tiesin omat heikkouteni ja sen, etten osaisi peitellä niitä kauaa.
Olin romantikko, joten ihastuminen ei ollut vaikeaa. Tahdoin vain, että kelpaisin jollekkin, olisin hyväksytty, ehkä jopa rakastettu.
Annoin itseni kaikille, jotka vain suostuivat ottamaan. Yleensä kelpasin vain yhdeksi yöksi, sen jälkeen olin taas ylimääräinen ja pyörin vain turhaan jaloissa.
Renttu jakoi kerran mulle ajatuksiaan rakkaudesta, sille se oli peliä. Pisteitä lasketaan kokoajan.
Jos näyttää tunteensa, on pisteen häviöllä. Ei saa pyytää palveluksia, ei näyttää, että tarvitsee toista.
"Minä rakastan sinua", on pahinta mitä voit sanoa, ainakin, jos sanot sen ensin.
Ikinä ei saa jäädä miinukselle, täytyy aina olla vähintään tasapeli.
Mutta mä en osannut pelata, en koskaan pitänyt kilpailemisesta.
Siksi mä hävisin ja elin sitä hidasta itsemurhaa rikkoen itseäni hetki hetkeltä enemmän.
------------------
Sori, että nää on näin lyhyitä, mutta ainakin yks pidempi on tulossa kohan saan sen valmiiksi !
lauantai 13. elokuuta 2011
torstai 11. elokuuta 2011
30.
Löysin jonkun blogista tälläsen idean, jolla haastoin veljeni ja itteni.
Eli pyysin Cristiä lähettämään mulle 10 jollain tapaa kivaa, hauskaa tai muuten vain sen mieleistä lausetta. Niiden pohjalta mä sitten tulen kirjoittamaan jonkun näkösiä tekstejä, tosin se ei kyllä sitä tiennyt ja siksi lauseet oli aika haastavia :--D
Mutta ensimmäinen ois tässä ja yksi sen antamista lauseista siis otsikkona.
Me olemme jumala
Olimme voittamattomia, parhaita.
Kukaan ei voinut kertoa meille mitä tehdä, miten elää tai kuinka käyttäytyä.
Me koristeltiin seiniä värikkäille spray-maaleilla, lähdimme ravintoiloista maksamatta ja juoksentelimme junaraiteilla.
Hypeltiin ala-asteiden pihoilla olevilla ruudukoilla, eripari kengät jaloissamme, hävyttömyyksiä huudellen.
Haaveiltiin vaaleansinisestä asuntovaunusta, rumista kukallisista verhoista, pinkeistä mekoista ja mahonkisesta kirjoituspöydästä.
Katsoimme auringonnousut -ja laskut toisiamme kädestä pitäen, juopuen taikajuomastamme.
Teimme nuotioita ja grillattiin maissia, samalla kun puhalleltiin sinertävää savua keuhkoistamme.
Taivas oli lähempänä kuin koskaan ennen. Keräsin tähtiä ja tein niistä sulle kruunun, kuin kuningattarelle.
Aamuisin sä letitit auringonsäteitä mun hiuksiini ja nauroit sitä keijumaista nauruasi.
Olimme yö ja päivä, voittamattomia, saavuttamattomia.
Kaukana kotoa, kaukana kaikesta tutusta. Kaukana juoruista ja tyhjistä rakkauden tunnustuksista.
Meillä oli toisemme, olimme yhtä.
perjantai 5. elokuuta 2011
29.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)